Hiukan kuulumisia

Hei taas pitkästä aikaa! Viikot kuluvat niin nopeasti ja tekemistä on koko ajan, siksi hiukan hiljaista pitänyt blogin puolella, mutta nyt kun alkoi loma, ehtii taas hiukan hengähtää ja tehdä asioita, joita ei muuten ehdi. :) Siispä pieni päivitys, mitä tännepäin kuuluu.

Pari viikkoa sitten mentiin hostisän kanssa katsomaan viinisadonkorjuuta erään ystävän viinitilalle. Paikka sijaisti pikkuisessa maalaiskylässä viinipeltojen keskellä. Katseltiin ensin, miten sellainen pyörivä vekotin puristaa rypäleistä mehun, joka matkaa sen jälkeen putkea pitkin säiliöön käymään.

Sen jälkeen suuntasimme pellonlaitaan ja katsomaan rypäleenkeruutraktoria, joka ei kyllä näyttänyt kamalasti traktorilta. Siinä oli sellaiset ihme hampaat, jotka ravistelevat rypäleet irti pensaista. Sitten rypäleet nousevat ylös ja lentävät masiinan lavalle. Kuva ehkä selventää paremmin..

Ja vihdoin pääsin kyseisen masiinan kyytiin! Oli kyllä aika mainio hetki tajuta huristelevansa Ranskassa viinipeltoa pitkin rypäleenkeruumasiinalla... :D

Noista rypäleistä ei tosin valmisteta viiniä, vaan Cognacissa kun oltiin, niin arvatkaapa mitä? Isäntä lupasi, että pääsen seuraamaan kyseisiä keitoksia talvella...

Viime lauantaina suuntasimme hostmaman ja tämän siskon kanssa Poitiersiin moikkaamaan Amélieta ja Anthonya, jotka molemmat opiskelevat Poitiersissa. Menimme yhdessä ravintolaan lounaalle ja mukaan tulivat myös Amélien poikaystävä Antoin ja Anthonyn tyttöystävä Melissa. Ravintola oli hauskasti sisustettu vanhoilla tavaroilla ja ruokakin oli tosi hyvää! Lounaan jälkeen mentiin Anthonyn luo kahveille ja sen jälkeen lähdimme tyttöporukalla kiertelemään kaupunkia. Vesisateesta johtuen kuvamateriaali jäi aika rajalliseksi.

Aii, namnam..

Sunnuntaina kotona oli hostvanhempien vanhin lapsi Fanny. Lähdettiin koko porukka metsään keräämään sieniä. Sienet tosin onnistuivat piileskelemään minulta aika tehokkaasti, joten tyydyin enimmäkseen napsimaan kuvia ja keräämään kastanjoita (joita maistelimme eräänä iltana, vähän kuin perunat talvellä, toisinsanoen ei suurinta herkkua). Löysin tasan kaksi sientä, joista toinen oli syömäkelvoton... Onneksi muitten sienipussit täyttyivät huomattavasti paremmin!

Tämä kouluviikko oli kokonaisuudessaan tosi mukava! Keskiviikon teatteritunnilla esitettiin pienissä ryhmissä kohtausta eräästä Chaplin-filmistä. Oltiin harjoiteltu samaa juttua viime viikolla ilman repliikkejä ja nyt mukaan keksittiin vuorosanat. Oli kyllä taas sellaisia repliikkejä että päästiin nauramaan, teatteritunneilla ei koskaan ole tylsää :D Torstaina mentiin teatteriporukalla katsomaan Inventaires. Onneksi oli tullut luettua teksti etukäteen, muuten olisi mennyt kyllä aika pahasti ohi. Tykkäsin esityksestä, vaikka meinasinkin välillä nukahtaa, kun viiden minuutin monologeihin on hiukan vaikea keskittyä. Oli se onneksi helpompi kuin taannoinen Ruy Blas, toisinsanoen 3h Victor Hugon aikaista runomuotoista ranskaa...
Tällä viikolla oon myös huomannut, että ymmärrän paljon paremmin. Välillä on ollut vähän ulkopuolinen olo, kun keskustelu kulkee hirveätä vauhtia ja monta ihmistä puhuu yhtä aikaa, enkä ole saanut sanottua yhtään mitään. Nyt sujuu jo paljon paremmin, sillä jos keskityn ymmärrän myös nopeampaa puhetta. Ei joka päivä, mutta joka viikko huomaa oppivansa yhä enemmän. Enää en tosin voi syyttää kieltä niin paljon siitä, etten tajua fysiikasta ja matikasta juuri mitään :D
Mun koulu on just mainio, seinät on melkein kuin lavasteet: vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset, ikkunoita ja tolppia. Lattia on mustavalkoruudullinen ja koko keskikäytävän pituudelta kasvaa kolmen kerroksen korkuisia palmuja! Luokat ovat reunakäytävien varrella ylkoreunassa ja keskikäytävän yli kulkee siltoja. Oon onnistunut päätymään myös mukavan persoonalliseen porukkaan :)

Siinä erittäin pikainen valoitus mitä täällä päin on tapahtunut, nyt pitää lopettaa sillä lähdetään katsomaan James Bondia...
À bientot!