Varoitan jo etukäteen, että seuraavassa tulee kahden ensimmäisen viikon tapahtumat, joten paras ottaa mukava asento ja vähän evästä! (;
Kun vihdoin pääsin hyppäämään Angoulêmen juna-aseman laiturille, tunnistin perheen saman tien kävelemässä minua vastaan. Siitä sitten pakkauduttiin autoon ja lähdettiin huristamaan kotia kohti, ja puhe oli tosiaan sellaista mongerrusta, etteivät he ymmärtäneet varmaan mitään, mitä yritin sanoa :D Perille päästyämme sain valita huoneen ja kun matkatavarat oli purettu, löysin host-isän ja -äidin puutarhapöydän äärestä samppanjapullo valmiina odottamassa! Illallisella keskustelu sujui jo hieman paremmin, vaikka en saanutkaa aikaan varmaan yhtäkään kokonaista lausetta. Oli kuitenkin jo mukavammat fiilikset ja menin nukkumaan oikein tyytyväisenä.
Ma chambre (mul on ikkunaluukut! <3)
Sunnuntaina menimme lounastamaan hostisän äidin luokse maatilalle. Koko paikka ja erityisesti mummo olivat aivan ihania! Mummo oli kuin pieni, kumaraselkäinen ja valkohapsinen menninkäinen hassun äänensä ja leveän hymynsä kanssa. Pääsin saman tien kokemaan, mitä ranskalaisille tarkoittaa ateria perheen kanssa. Alkupalaksi tarjottiin kesäkurpitsakeittoa ja tomaattia ja kurkkua ja sen jälkeen oli vuorossa jonkin sortin simpukkaa näkinkenkäkuoressa. Pääruuaksi oli kanaa ja pieniä perunapaistoksia, joitka maistuivat hieman paistetuille kermaperunoille. Pääruuan jälkeen tulivat juustot ja siinä vaiheessa olin jo aivan täynnä, kun pöytään ilmestyi vielä mummon leipoma luumupiiras. Koko ateriaan kului melkein kaksi tuntia, eikä ollut kyllä loppupäivänä nälkä! Ruuan jälkeen kiertelimme kanssa katselemassa maatilaa ja vastaan tuli mm. aitauksellinen kanoja, jättimäinen viikunapuu, hevosen kengitysvarusteet, vanhoja viinitynnyreitä ja entinen talli, navetta ja sikala. Pienenpientä kylää ympäröivät laajat maissipellot, ja koko kylä tuntui nukkuvan. Teimme pienen kävelykierroksen ja lähdimme sen jälkeen huristelemaan kohti Angoulêmen keskustaa. Myös siellä saimme katsella rauhassa, sillä kaikki kaupat oli sunnuntaiksi suljettu.
Angoulême
Maanantaina olin aamupäivän yksin, sillä vanhemmat olivat töissä. Maman palasi lounaaksi ja sen jälkeen lähdimme yhdessä supermarkettiin. Teimme suunilleen koko viikon ruokaostokset ja ostin myös vähän koulutarvikkeita seuraavaa päivää varten.
Tiistaina alkoi koulu, mutta jostain syystä ei jännittänyt lainkaan. Menimme papan kanssa tapaamaan koulusihteeriä, joka puuhasi minulle lukujärjestyksen ja ruokailukortin. Toivottavasti kukaan ei muista mun vannoneen, etten enää ikinä opiskele fysiikkaa tai kemiaa? Nimittäin kuinka ollakkaan, minut pistettiin tiedelinjalle! Täällä nyt sitten yritän aika vaihtelevalla menestyksellä saada jotain tolkkua kyseisistä aineista + bilsasta ja tajuvaikeesta matikasta. Noh, vaihtariasenteella mennää! :D Kun kaikki oli sihteerin luona saatu kuntoon, minut ohjattiin luokkaan. Pöllähdin keskelle ranskantuntia oikein perinteiseen uusi oppilas -tyyliin ja siinä sitten seisoskelin aika hämmentyneenä hymyillen kaikkien tuijottaessa, kun sattaja höpisi jotain opettajan kanssa. Sen jälkeen pääsin turvallisesti omalle paikalle kuuntelemaan lopputunniksi. Heti tunnin loputtua kaksi saman luokan tyttöä nappasi minut mukaan ja kierrätti ystävällisesti ympäri koulua hoitamassa mun kouluasioita selostaen samalla koulun käytäntöjä. Söin myös lounaan samassa porukassa ja oli mukavaa, kun ei tarvinnut ruveta yksin haahuilemaan. Viimeisillä tunneilla oli liikuntaa ja sen jälkeen pääsin vihdoin hengähtämään helpotuksesta: ensimmäisestä päivästä selvitty ja vieläpä yllättävän mukavasti!
Keskiviikkona koulupäivä sujui samaan tapaan, mutta koulun jälkeen kylään pistäytyi meidän aluevalvoja, joka on todella mukava mies ja selosti mulle jo JEV:n campilla, miten se on löytänyt mulle tosi hyvän perheen. Se oli tosin ihmeissää kun olinkii lyhyt ja tummahiuksinen, kun se luuli, että kaikki suomalaiset on pitkiä ja vaaleahiuksisia. Oli kuitenkii tosi mukava hähdä se uudestaan! Torstaina kyläilemässä oli koulun jälkeen host-maman äiti, joka oli ihan mukava, vaikka ei puhunutkaan mulle paljoa. Illallistettiin yhdessä ja jälkiruuaksi oli tällä kertaa macaroneja, namm! (;
MAOLille olisi käyttöä..
Perjantaina vaivasi väsymys ja uupumus, kun en tajunnut mistään mitään ja alkoi jo tympiä muiden perässä kulkeminen tietämättä, mitä tapahtuu ja minne mennään. Oli ihanaa päästä viettämään viikonloppua, etenkin kun oli jotain mukavaa tiedossa! Koulun jälkeen oli kuitenkin vielä aika suunnata jumppaan host-äidin kanssa. Ohjaajana oli sellainen keski-ikäinen mies valkoisessa pikeepaidassa ja mustissa collegehousuissa kiskottuna paidan päälle, ja se kierteli siellä antamassa poskisuukot kaikille paikallaolijoille. Liikkeet oli jotain ysäriaerobickin, zumban ja kuntopiirin sekoitusta ja ohjaaja vahtoi musiikkia vähän väliä laskien samalla tahtia. Yllättäen nauratti koko tunnin ajan ja päätin ettei kerta jää kyllä viimeiseksi! :D
Lauantaina kyläilemään tulivat hostmaman poika tyttöystävän kanssa ja molemmat oli supermukavia! Kävimme yhdessä Angoulêmessa pyörimässä ja sillä aikaa, kun Anthony oli ostamassa uutta puhelinta kiertelin Melissan kanssa vähän pikkukaupoissa ja kaupungin vanhassa osassa. Oli tosi mukava päivä ja odotan jo innolla, että näen Anthonyn ja Melissan taas seuraavan kerran :)
Sunnuntaina yritin väsätä matikan tehtäviä, mutta kun Anthonykaan ei osannut, luovutettiin ja lähdettiin uimahalliin. Pääsin uimaan vielä viimeisen kerran ulkosalla ennen syksyä, sillä täällä lämpötilat olivat viime viikollakin vielä noin +20 - +25 astetta. Kotiin palatessamme kylään olikin ilmestynyt jo maman sisko kolmen lapsensa kanssa. Olin aika väsynyt ja menin alkupalojen jälkeen omaan huoneeseen hengähtämään. Pienin lapsista, noin 5-v. Zoe huolestui kuitenkin, kun olin yksinäisen näköinen ja tuli hakemaan minut keinumaan. Se oli kyllä jotain niin suloista, että tulin heti taas paremmalle tuulelle. :) Keinuessamme Zoe luetteli vuoromperää kaikkien sukulaistensa nimet ja kysyi, tunsinko heidät. Valitettavasti tietämykseni oli aika rajallinen, mutta se ei onneksi näyttänyt haittaavan.
Kotiseutu kullan kallis: takana viiniviljelmä ja keltainen pelto on auringonkukkaa :)
Maanantaina jatkui pieni epätoivo, kun en taas tajunnut mistään mitään ja suunnittelin jo yrittäväni vaihtaa luokkaa jollekin S-linjaa helpommalle. Tiistaina oli kuitenkin taas hyvä päivä ja pysyin jopa jotenkuten kartalla (pikemminkin kaaviolla) myös fysiikan tunnilla. En kyllä olisi uskonut sanovani tätä, mutta myös liikkatunnilla oli lentopallon merkeissä hauskaa! :D Tähän väliin on pakko sanoa, että pelaammekin lentopalloa sitten seuraavat 3 KUUKAUTTA. Kyllä, vapiskaa kun saatte minut verkon toiselle puolelle ensi vuonna (;
Keskiviikkona teatteritunnilla piti muistaa kaikkien ryhmäläisten nimet. Porukkaa vähän nauratti, kun useamman kerran tuli todettua "ööö.. pardon?". Selvisin kuitenkin loppuun asti ja päihitin sentää jenkkivaihtaripojan :D
Perjantaina oli mukava koulupäivä. Meillä oli kolmen tunnin tauko ja menimme koulun kolmanteen kerrokseen istuskelemaan. Juttelimme ja kuuntelimme musiikkia ja pelasimme korttia ja tuli ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että oikeasti kuulun meidän luokkaan. Pari luokkalaista kuuntelee ihan innoissaan suomalaisia rock/metallibändejä ja on käynyt mm. Nightwishin keikalla. En olisi kyllä uskonut törmääväni täällä suomalaisen musiikin faneihin :D
Viikonloppuun mahtui kyläilyä sinne ja tänne, korvapuustien leipomista (lopputuloksesta voi olla montaa mieltä), Anthonyn sisko Amélie ja retki Verteuillen kylään, jonka erikoisuutena ovat vanha vesimylly ja briochit. Kylä oli kuin suoraan Hanhiemon satukirjasta mataline jokuneen, todella vanhoine kivitaloineen ja joen varrella sijaitsevine vesimyllyineen. Koko paikka oli todella kaunis ja rauhallinen. Valitettavasti emme saaneet ostettua briocheja, sillä ne olivat jo ehtineet loppua. Host-isä harmittelikin leikillään, ettemme päässeet vertaamaan mun leipomia "brioches finlandaises" ja kylän briocheja. Ihan hyvä vaan, sillä...
Kaardemumma hukassa, hiivan sijaan leivinjauhetta ja kaiken lisäksi mummon maatilan kananmunat ovat kummallisen keltaisia... Maku oli kuitenkin ihan hyvä!
Verteuil
Tässä kaikki tältä erää. À bientôt! :)
Bordeauxon erikoisuutta, canelé-leivoksia myyvä liike oli kuitenkin auki, joten pitihän sitä käydä hakemassa muutama maistettavaksi...
