Innostuin ranskasta tosiaan jo monta vuotta sitten, joten päätin aloittaa sen opiskelun 8. luokalla, kun saatiin sopivasti ryhmä kokoon. Virallinen vaihtariksilähtöprosessi alkoi viime syksynä, jolloin täytin ja lähetin hakupaketit sopiviin järjestöihin. Ensisijaisesti hain Rotaryn kautta, mutta saman klubin kautta oli kuusi hakijaa ja yhdelle paikka, joten lähetin hakemukset myös kolmeen muuhun järjestöön. Yhdestä ilmoitettiinkin heti Ranskan olevan täynnä, mutta kahdesta sain parin päivän kuluttua kutsun haastatteluun...
Jännitin etukäteen haastatteluja, mutta loppujen lopuksi ne menivätkin oikein mukavasti. Molemmat pidettiin haastattelijan omassa kodissa ja tunnelma oli melko rento. Jos muuten suunnittelet lähteväsi vaihtoon, kannattaa haastattelua varten opetella kuvailemaan itseään ainakin viidellä eri sanalla, sillä kyseinen kysymys pääsi yllättämään molemmilla kerroilla.. :D
Sain paikan molempien järjestöjen kautta ja kirjeet tulivat vieläpä samana päivänä! Rotaryn paikan sai ystäväiseni, joka seikkaileekin ensi talven toisella puolen maapalloa.
Päädyin ASSEen, mutta vaihdoin vielä myöhemmin selvyyden vuoksi Exploriukseen, jonne en ollut erikseen hakenut. Järjestöt ovat käytännössä samaa haastattelijaa myöten pieniä eroja lukuunottamatta ja ASSElla käytetään enimmäkseen Exploriuksen materiaaleja, joten ei tarvinnut muuta kuin soittaa toimistolle. Ilmeisesti myös valmennustilaisuudet olivat molemmilla järjestöillä yhteiset.
Järjestön selvittyä aloin innoissani täyttää varsinaisia hakupapereita, jotka lähetettiin jo Ranskan paikallisjärjestölle. Vaikein osa oli isäntäperheelle kirjoitettava kirje, jossa piti kertoa itsestään, perheestään, koulusta ja muusta - ranskaksi! Siinähän sitä sitten sanakirja kädessä, mutta ainakin oppi paljon uusia sanoja. :) Piti myös allekirjoittaa säännöt ja toimittaa opettajalle "opettajan suositus" -lomakkeet täytettäväksi. Monilla järjestöillä kyseiset lomakkeet pitää postittaa ennen kuin oppilas virallisesti hyväksytään ohjelmaan. Mikäli siis hakee usean järjestön kautta, kannattaa varautua siihen, että opettaja saa täyttää papereita useaan kertaan. Itse olin jo lähettänyt opettajalle kahdet paperit täytettäväksi, kun päätinkin vaihtaa järjestöä, joten ei auttanut kuin soittaa opelle uudestaan. Onneksi ymmärtäväinen ranskanopettajani suostui täyttämään vielä yhdet lomakkeet.
Kaikkien papereiden lähdettyä matkaan alkoi kärsimätön odotus...
Postiluukusta on tipahdellut talven ja kevään mittaan vaihtaripostia, ja lopulta koitti myös pitkältä tuntuneen ajan odotettu valmennustilaisuus. Paikalla oli lähes kaikkiin maihin lähteviä vaihtareita ja jokainen sai omaan kohdemaahan liittyvän pienen infopaketin. Meidät jaettiin ryhmiin, joissa yhteisosion jälkeen (psykologi selosti 1,5 tuntia eroahdistuksesta, valoisa aloitus..) keskusteltiin vuoteen liittyvistä jutuista, kuten isäntäperheestä ja tukiverkostosta. Ajattelin aluksi, että valmennuksessa puhutaan perusjutuista ja kaikki on ennestään tuttua ja luettua. Paikan päällä sitten tulikin mieleen kysymyksiä ja asioita, joita ei ollut edes tullut ajatelleeksi. Oli myös mukava jutella muiden vaihtoon ja erityisesti Ranskaan lähtijöiden kanssa. :)
Kävin talven ajan myös kerran viikossa ranskantunneilla koulun ulkopuolella, ja sain vihdoin tunteen, että uskallan tosiaan puhuakin jotain. Ranskankieli on vähän niin kuin palapeli, ja oli melkoinen ahaa-elämys, kun tajusi, miten se toimii. :D Nyt ei malttaisi millään odottaa, että pääsee höpisemään lisää ranskaksi!
Sellaista siis tähän mennessä. Saa toki jättää kommenttilaatikkoon kysymyksiä ja asiaa, jos siltä tuntuu! Huomenna suuntana kirjasto ja matkailuosasto. (;
